Taas on se aika vuodesta, kun kauppojen kasvistiskit alkavat pursuilla toinen toistaan kauniimpia ja tuoreempia tarjottavia. Siispä kasviskuuri alkakoon! Kerronkin tässä teille kuinka perinteinen kuurini sai alkunsa ja mitä hyötyjä siitä on.
Kaikki sai tietysti alkunsa Venäjältä, arvatenkin, kun minusta on kyse. Katselin keväänä muutamana luokkatovereiden ortodoksisen kalenterin mukaan aloittamaa paastoamista ja mietin, että tuon saman voisi tehdä paljon terveellisemminkin. Paaston aikana kiellettyjen aineiden listalta löytyivät ainakin rasvat, lihat ja maitotuotteet. Niinpä venäläiset taiteilijanalut istuivat koulussa vaalea patonki toisessa ja hillolla maustettu teekuppi toisessa kädessä ja mussuttivat leipäänsä aamusta iltaan.
Minä päätin solidaarisuudesta osallistua paastoon, mutta tein siitä oman terveysversion. Niinpä tein itselleni kieltolistan:
ei lihaa
ei kalaa
ei maitotuotteita
ei rasvaa
ei sokeria
ei jauhoja
Epätoivon hetkiin jätin pienen pelivaran, eli sallin herkkuina kuivatut hedelmät ja pähkinät, säilykkeet (hapankaali, punajuuri, suolakurkku ja ym. sen kaltaiset), sekä joitakin maustetahnoja, sinapin ja soijakastikkeen.
Aikamoinen kieltolista, mietit varmaan. Että mitähän ihmettä sitten söit elääksesi. Yllättävän paljon syömistä löytyi tämänkin listan ulkopuolelta. Hieman enemmän se vaati ennakointia ja valmistelua, mutta nälissään ei tarvinnut olla. Ruokavalion perustana olivat keitetyt juurekset ja tattari. Tattarissahan on paljon rautaa ja lisäksi se valmistuu muutamassa minuutissa, joten se oli kiireisen opiskelijan pelastus. Keitetyn tattarin päälle kasasin läjän eksoottisesti maustettuja kasviksia, kuten korealaisilta saamaani kimchiä (tulinen kiinankaali), tai korealaista porkkanaa, jota sai myös venäläisistä ruokakaupoista. Kerran viikossa keittelin isot kattilat perunoita ja juureksia ja tein niistä erilaisia ruokaisia salaatteja, kuten venäläisen version rosollista. ”Vinegret” sisältää tuttujen rosollijuuresten lisäksi hapankaalia ja se maustetaan öljyllä, sinapilla ja mustapippurilla.
Päivä päivältä olo keveni, mutta hämmästyttävimmät kommentit alkoivat tulla aina 3-4 viikon jälkeen kuurin aloittamisesta. Koulukaverit alkoivat ääneen ihmetellä, että miten sinä näytät niin hehkeältä, mitä on tapahtunut. Kun muut riutuivat paastotessaan, minun olo vain parani ja jopa iho muuttui todentotta sileäksi ja hehkeäksi. Ajatuskin tuntui kirkastuvan,olin todella energinen ja luova.
Minulle selvisi vasta viime talvena, että olin täysin tietämättäni noudattanut gluteenitonta, vegaanista ruokavaliota. Edelleenkin elimistöni kaipaa jokakeväistä puhdistautumista. Nyt on sitten jälleen aika keskittyä kasviksiin ja käyttää ruuanlaittoon vähän enemmän aikaa. 4-6 viikon kuuri riittää minulle, vapaudun siinä ajassa sokeri-vehnäjauhokierteestä ja saan valtavan hyvän olon ja paljon energiaa. Täysvegaaniksi en varmaan koskaan ryhdy, mutta kuuriluontoisesti tämmöinen ryhtiliike tekee todella hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin!
